lauantai 12. joulukuuta 2015

KIITOS!

Partiovuosi alkaa lähestyä loppuaan. Näin adventin aikana uskon, että aiheita kolohiljentymisiin on keskimääräistä helpompi keksiä. Laumat ja vartiot siirtyvät useimmissa lippukunnissa pian joulutauolle. Siksipä käytän tämän viimeisen blogitekstini kiittelyyn.

Aloitin Pohjanmaan Partiolaisten hengellisessä jaostossa vuoden 2013 alussa. Näihin kahteen vuoteen on mahtunut monenlaista: hartausvihjarikoulutusta, hartauspaketin työstämistä ja sen julkaisu, tämä blogi ja jaostomme palsta piirilehti Puhurissa – näin esimerkkejä mainitakseni. Pestini päättyy nyt vuoden vaihteessa, ja on aika siirtyä kohti uudenlaisia partiotuulahduksia.

Kiitos jaoston tytöille Jullelle ja Lauralle, sekä tietysti Elinalle, joka minut houkutteli mukaan. Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet hartauspakettia, tätä blogia tai muulla tavoin olette olleet mukana näissä kuluneissa parissa vuodessa. Kiitos ihan jokaiselle, jonka olen tänä vuonna saanut kohdata.



Kiitin tässä muutama viikko sitten myös erästä pitkäaikaista lippukuntatoimijaa omasta kotilippukunnastani. Emme enää pariin vuoteen ole olleet samoissa kokouksissa, mutta aloin miettiä, etten ikinä ollut tainnut kiittää kaikista saamistani opeista. Voisin vaikka vannoa, että meille molemmille tuli kiitoksesta yhtä hyvä mieli.

Loppuvuoden (ja loppuelämän!) haasteeni teille ja meille kaikille on: muistakaa kiittää! Mistä olet tänä partiovuonna ollut erityisen kiitollinen? Ehkä joku kaveri on tehnyt vuodestasi ikimuistoisen, ehkä olet oppinut joltakulta tärkeitä asioita… Kerrotaan kiitollisuusasiat ääneen (tai vaikka kirjeellä tai joulukortilla), koska emme osaa lukea toistemme ajatuksia.


Näihin tunnelmiin – kiitos ja näkemiin!
Essi, jaoston pj

lauantai 21. marraskuuta 2015

"Mikä ihme on näkkäri/myrskylyhty/sisaruspiiri?"


Partioon liittyy paljon ns. partioslangia – sanoja, joiden merkitys aukeaa vain partiolaisille. Seuraavaksi esittelen teille partiosanaselityspelin. Ohessa on lista sanoja selityksineen. Tummennettu sana on siis aina se, jolle selitystä haetaan, ja sanan jäljessä oleva kappale kertoo muutaman esimerkkiasian, joita ko. sanasta voisi selityksessä kertoa. Selityksen on tarkoitus olla mahdollisimman informatiivinen niin, että ei-partiolaisellekin selviäisi, mistä on kyse.

Tässä mainitut sanat ovat tarkoituksella melko helppoja, niinpä peliä voi pelata esimerkiksi silloin kun kutsutte kaveritkin mukaan koloiltaan. Peliä voidaan pelata joukkueina tai yksitellen. Kukin joukkue/pelaaja saa yhden sanan, jolle he keksivät annetussa ajassa lyhyen selityksen ja kirjoittavat sen ylös. Ennen aloittamista kannattaa johtajan lukea esimerkkinä ainakin yksi näistä valmiista selityksistä, jotta homman juju käy selväksi. 

Selityksen keksimiselle varatun ajan ei välttämättä tarvitse olla kiinteä, vaan johtaja voi tarkkailla, että kaikilla joukkueilla on suurin piirtein selitys valmiina. Sitten on selityskierroksen vuoro. Jokainen joukkue kertoo, mikä heidän sanansa oli, ja miten he sen selittivät. Jos selitys mielestänne vastaa tarkoitustaan, eli kertoo selkeästi, mistä on kyse, ja on pituudeltaan noin 2 virkettä, saa selityksestä kaksi pistettä. Päätöksen sopivasta vastauksesta voi tehdä ryhmä yhdessä, johtaja, tai muu erikseen valittu tuomari. Voitte vapaasti valita itsellenne parhaiten sopivan tavan. Tarkoitus on herättää keskustelua.
Johtaja voi täydentää selitystä näiden esimerkkiselitysten avulla. 
 

Nyt pääsette siis testaamaan, miten hyvin osaisitte avata partioslangia ei-partiolaisille!

 **

Adventtikalenteri
Partiolaisten varainhankinta on perustunut jo vuosikausia adventtikalenterikampanjalle. Perinteinen adventtikalenterimyynti on saanut alkunsa jo vuonna 1947, ja vuonna 2014 rikottiin jälleen myyntiennätyksiä - kalentereita myytiin enemmän kuin koskaan aiemmin!

Aktiviteettikortit
Partiolaiset suorittavat ikäkausiin jaettua partio-ohjelmaa. Seikkailijoilla (10-12v) on oranssit aktiviteettikortit, joihin suoritusmerkinnät kerätään. Tarpojien (12-15v) aktiviteettikortit ovat violetteja.

Gilwell-punos
Gilwell-punos on nahkainen kerrattu josefiinansolmu, joka on kiepautettu renkaaksi. Tätä nahkaista punosta saa pitää huivissaan vain partiojohtajan peruskurssin suorittanut henkilö. Kansainvälisen tavan mukaan punoksen käyttöoikeus on kuitenkin vasta partiojohtajien jatkokurssin eli Gilwell-kurssin ensimmäisen osan jälkeen.

Kamiina
Partiolaiset nukkuvat usein kamiinalämmitteisissä teltoissa. Kamiinoissa pidetään tulta yön yli, ja tulta valvovat vuorotellen kipinämikot. Pienimmätkin partiolaiset saavat harjoitella kipinämikkona oloa.

Kartta
Kartanlukutaitoa harjoitellaan läpi partio-ohjelman. Vaelluksilla ja retkillä on oleellista tietää, missä ollaan menossa. Toisaalta partiolaiset opettelevat myös eksymistä, jotta virheen sattuessa ei oltaisi pulassa.

Kirves
Puiden pilkkomisessa verraton apulainen kirves on myös yhdistettävissä varsin selkeästi partiotoimintaan. Jo 10-vuotiaat pääsevät partiossa ohjatusti harjoittelemaan kirveen käyttöä.

Laavu
Kankaisen laavun pystytys on taito, jota partiossa pääsee harjoittelemaan. Isommalla porukalla liikkeellä ollessa laavuista voi koota ringin nuotiopaikan ympärille, ja näin nuotio lämmittää kaikkia.

Light My Fire -astiasto
Partiolaiset syövät leireillä metsässä, joten mukaan tarvitaan helposti mukana kulkevat ruokailuastiat. Light My Fire on tässä sarjassa eräänlainen klassikko - toiset vihaavat ja toiset rakastavat.

Makuupussi
Tätä ilman metsäyöt olisivat melko ankeita. Makuupusseja on lyhempiä ja pidempiä, leveämpiä ja kapeampia ja myös pussin paksuudessa on eroja, jotta eri vuodenaikoina yöpyminen sujuu mukavasti. Ns kolmen vuodenajan makuupussin paksuus on sellainen, että sillä pärjää aina, jos luvassa ei ole paukkupakkasia.

Merimiessolmu
Tunnetaan myös nimellä kypäräsolmu tai reivisolmu. Solmulle sopiva käyttötarkoitus on narun päiden yhdistäminen. Myös partiohuivi solmitaan merimiessolmulla.

Morsiuskruunu
Suomalainen Partiotyttöliitto (nyk. Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry) sai jouluna 1937 lahjoituksena Sirkka Aarnelta morsius- eli vihkikruunun. Aktiiviset partiolaiset voivat vuokrata morsiuskruunua omiin häihinsä.

Myrskylyhty
Valaisin, joka toimii valopetrolilla. Myrskylyhty toimii säässä kuin säässä.

Naskalit
Piikkityökalu, jolla jäihin pudotessa on mahdollista pelastautua. Perinteinen partiolaisten talvileiriaskare on tehdä naskalit. Huom. myös suutarit käyttävät työssään naskaleita.

Otsalamppu
Valaisin, joka on varsin kätevä pimeässä, kun tarvitaan käsiä muuhun kuin taskulampun pitelemiseen. Otsalamppuja on monia erilaisia, ja hinta vaihtelee muutamasta kympistä useisiin satoihin euroihin.

Pakki
Armeijastakin tuttu ruokailuastiastosysteemi toimii myös partiolaisilla. Toiset taas vannovat nimenomaan pakin parhauden nimiin. Esimerkiksi kaakaon lämmittäminen nuotiolla sujuu pakin avulla näppärästi.

Partiohuivi
Kerrotaan, että partioliikkeen perustaja B-P* sai inspiraation partiohuiviin cowboyden käyttämästä huivista.  Huivia kannetaan pitkältä sivulta käärittynä kaulassa siten, että suorakulma jää niskan kohdalle. Eri alueiden partiolaisilla on erilaisia huiveja, lippukuntahuiveja. Jotkut partiolaiset ovat sitä mieltä, että huivia ei saa koskaan pestä.

Partiopaita
Partiopaita on osa partioasua, jolla partiolaiset viestivät yhteenkuuluvuuttaan. Partiopaidan kanssa voi käyttää myös partiovyötä, jossa on partiolaisen tunnus “Ole valmis / Var redo”. Nykyisin myös partiomekkoa voidaan käyttää virallisena partioasuna.

Partiopilli
Partiopilli voi kuulua partioasuun. Monissa maissa poliiseilla oli käytössä vastaavia pillejä, sillä B-P:n* suunnitteleman partioasun esikuvana oli Etelä-Afrikan poliisivoimien univormu.

Partiotervehdys
B-P:n mukaan tervehdyksen kolme sormea muistuttavat partiolaisia partiolupauksen kolmesta kohdasta. Partiotervehdyksellä tervehditään esimerkiksi Suomen lippua lipunnoston yhteydessä. Sudenpennut (7-9v) tervehtivät kahdella sormella, jotka symboloivat suden korvia.

Puolijoukkueteltta
Niin partiolaiset kuin armeijan käyneetkin tietävät, millaista on pystyttää puolijoukkuetelttaa. Monesti kilpaillaan siitä, millainen porukka onnistuu nopeimmin kasaamaan puolijoukkueteltan. Telttoja lämmitetään yleensä kamiinalla.

Puukko
Puukko on partiolaisen perusvaruste: se toimii retkellä tulentekoapuna, sekä monitoimityökaluna saksien ja veitsien sijasta.

Puukon tuppi
Monissa kaupasta ostetuissa puukoissa tuppi on valmiina, materiaali on usein nahkaa tai muovia. Pohjanmaalla partiojohtajan peruskurssilaiset tekevät itse nahkaisen puukon tupen.

Sisaruspiiri
Partiolaiset hiljentyvät aina partiotapahtuman päätteeksi sisaruspiiriin. Piirissä käsistä pidetään kiinni niin että omat kädet ovat ristissä vasen käsi päällä (tosin Finlands Svenska Scouterissa on tapana laittaa oikea käsi päälle). Sisaruspiirissä voidaan laulaa jokin laulu ja kuunnella hiljentymistarina. Myös piirissä kiertävä kädenpuristus eli sähkötys on yleinen tapa.

Spork
Metsässä kätevä ruokailuväline, jossa yhdistyvät haarukka, lusikka ja veitsi. Nimi tulee englannin kielestä.

Trangia
Retkikeitin joka on varsin suosittu partiotoiminnassa. Jotkut trangiat toimivat kaasulla, toiset spriipolttimella. Trangian mukana oleva kahva jakaa mielipiteitä nimellään: pihtien eri kutsumanimistä on joskus jopa koottu pieni kirjanen.

Tulentekovälineet
Metsässä selviytymisen perusedellytyksenä on tulenteko. Tyypillisesti siihen käytetään tulitikkuja, mutta partiolaiset opettelevat myös erilaisia tapoja: esimerkiksi tulusten käyttöä.

Vasemmat kädet
Partiolaiset kättelevät toisiaan vasemmalla kädellä. Vasemman käden katsotaan olevan lähempänä sydäntä, ja tapa symboloi sydänten yhteyttä. Afrikassa, josta tapa on B-P:n* mukana tullut, soturit kantoivat kilpeä vasemmassa kädessä. Kilven laskeminen ja vasemmalla kädellä kättely oli merkki luottamuksesta.

Väiski
Väiski, “Väinämöisen lakki” eli kalottipäähine otettiin Suomessa partiopoikien leiripäähineeksi jo 1920-luvulla. Helsingin Metsänkävijöiden johtaja Ilmari “Iso-Hukka” Vainio perusteli Väinämöis-lakin käyttöönottoa: “se on kevyt, erinomainen leirilakki kuumalla säällä ja kätevä pitää päässä suojana kosteudelta ja vedolta teltassa nukuttaessa.”
Huom. vuonna 2006 Suomen Partiolaisten partioasu-uudistuksen yhteydessä lanseerattiin myös väiskipipo.

**

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Mukavaa marraskuuta

Tiedät varmasti, miltä tuntuu, kun joku asia ei vaan sitten millään jää mieleen. Kasin kertotaulu, suomen kielen sijamuodot, kuukaudet englanniksi… Jokaisella on omat kompastuskivensä oppimisessa.

Jotkut asiat taas oppii helposti. Ainakin minä olen partiossa oppinut monta erilaista asiaa. Osittain siihen voi vaikuttaa tällainen hieno sana kuin nousujohteisuus. Minäpäs kerron kohta, miten, mutta miettikää ensin hetki yhdessä, mitä sanasta tulee mieleen.

Kuka nousee ja mihin? Onko mukana johtoja? Tai ehkä sana onkin tuttu treenien yhteydestä? Vai miten tämä oikein pitäisi ymmärtää?

Nousujohteisuus on osa partiomenetelmää.
Suora lainaus PartioWikistä: Nousujohteisuus tarkoittaa, että vaikka samat asiat toistuvat eri ikäkausina, niin asioiden toteutus muuttuu vaativammaksi iän ja kokemuksen myötä ja asioiden sisältöön pureudutaan yhä syvemmälle.

Okei. Aika yksinkertaista. Jos asioihin tutustuu vähitellen, ja tehtävän haasteellisuus kasvaa kokemuksen myötä, on todennäköistä, että sen oppii paremmin. Käytännössä tämä näkyy partio-ohjelmassa esimerkiksi siinä, miten ensiavusta käsitellään eri asioita sudenpentujen tai tarpojien kanssa.

Tätä voisi soveltaa ihan tavalliseen arkeenkin. Pienillä askelilla voit muuttaa elämässäsi monia asioita. Niinpä haastan teitä nyt miettimään yhden asian, johon liittyvää taitoa haluaisitte omassa 
elämässänne parantaa.
http://www.matinkulta.fi/images/Nostalgia%20heratyskello.jpg
Onko se ehkä aamuisin ajoissa herääminen? Myöhästelyn lopettaminen?
http://i90.photobucket.com/albums/k267/hiztamiini/kettula/koulukirjat250.jpg
Läksyjen lukeminen?
Missä sinä haluaisit tsempata? Tavoitteen koolla tai laadulla ei ole väliä. Tarkoitus on, että asiassa skarppaaminen helpottaisi ihan tavallista elämää. Isokin tavoite muuttuu helpommin saavutettavaksi, kun sen pilkkoo paloiksi, eikä yritä heti saavuttaa kaikkea.


Ota sitten paperi ja kynä, ja kirjoita tavoitteesi otsikoksi. Sen alapuolelle tulee lista niistä askelista (nousujohteisuuden portaista) joita pitkin pääset tavoitteeseesi.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Älä säästä energiaasi: ole valona toisille

Luin eräänä iltana Partio-lehden uusinta numeroa, jonka Iltanuotiolla-palstalla mainittiin valona oleminen, läheisten elämän valaiseminen. Tämä teema sopisi hyvin pohdittavaksi kololle pimeneviin syysiltoihin.

Sen lisäksi, että jo ajatus valona olemisesta on kaunis, on myös ihan totta, että voimme omille teoillamme vaikuttaa kanssaihmisten elämään. Toimia valona. Tuoda positiivista energiaa. Oletko sinä huomannut, miten esimerkiksi vastaantulijan iloinen hymy piristää? Tai miten mukavalta tuntuu, kun kaveri huomaa uuden hiustyylisi?

Aiheeseen melkein liittyvä valoisa syysmaisema.

Siispä tällä kertaa haastan teidät viettämään energiansäästämättömyysviikkoja! Niin, että omaa iloa ja hyvää tahtoa ollenkaan säästämättä yritätte piristää läheisten elämää. Jo ”Mitä kuuluu?” voi olla piristys ystävälle, josta ei ole vähään aikaan kuulunut. Erityisesti pienempien partiolaisten kanssa kannattaa ennen energiansäästämättömyysviikkojen aloittamista pohtia yhdessä, miten toisen elämässä voisi valona toimia.

Tempausviikkojen aluksi jokainen voi koota esimerkkejä, jotka ilahduttaisivat toista ihmistä, ja listat voidaan lukea ääneen esimerkiksi ennen sisaruspiiriä. Mielikuvitusta saa vapaasti käyttää!
Kun ensimmäinen energiansäästämättömyysviikko on takana, voitte alkaa koota kololle ”valo”-seinän/ ”älä säästä positiivista energiaa” -seinän/tai minkä nimen haluatte seinällenne keksiä. Seinälle voi kiinnittää esimerkiksi kollaasin, yksittäisiä kuvia tai kertomuksia, hyvän mielen reseptejä tai mitä ikinä keksittekään.

Jos innostusta riittää, voitte jatkaa useammankin viikon lisäämällä ilostuttavaa materiaalia seinälle.

Valoisaa syksyn jatkoa, hymyilkää elämälle niin sekin hymyilee takaisin!

perjantai 25. syyskuuta 2015

Terkkuja!

Täällä valmistaudutaan partioviikonloppuun: kolo täynnä innokkaita tarpojia odottavat vj/rok/ryhmänohjaajakoulutuksen alkamista! Kurssin ensimmäinen osa sisältä paaaaljon teoriaopetusta mutta myös hyvää ruokaa, seuraa ja vapaa-ajan ohjelmaa.

Iltaohjelma koostuu useammasta pienestä iltatuokiosta, joita tulevat ryhmänohjaajat voivat hyödyntää tulevissa vartioilloissaan. Tässä kuvamateriaalina yksi niistä: 

Johtaja lukee tarinan partiolaisille, jotka päättelevät rikkeet jokamiehen oikeuksista (tummennetut kohdat)

Kuinkas moni siellä ruudun toisella puolella aloittelee syksyistä partioviikonloppua? 😊

Sää on sateinen mutta fiilis aurinkoinen!

Terkuin Lare

tiistai 22. syyskuuta 2015

Puunhalaaja



"Vitsin puunhalaaja!" Näin moni tokaisee nähdessään Greenpeacen aktiivisen kuukausilahjottajan, joka kulkee pelkissä kierrätyskeskuksen vaatteissa ja syö ainoastaan luomutuotteita. 

Mutta tarvitseeko olla elämäntapahippi, jotta pystyy halailemaan puita? Halivatko kaikki luonnonsuojelijat edes puiden kanssa? 

Suosittelen rohkeasti tekemään pienen retken läheiseen metsään. Katsele vähän ympärillesi ja valitse sitten mieluinen puu. Tutkimuksen mukaan suomalaiset naiset pitävät eniten kansallispuustamme koivusta, kun taas miesten mieleen on vanha mäntypuu. 

(Jos hieman epäröit, niin kurkkaa tässä vaiheessa kummankin olkasi taakse. Missään ei näy ohikulkevia lenkkeilijöitä, joten uskallat suorittaa tehtävän rauhassa.)

Halaa puuta. Sylisi saa täytettä. Riittävätkö kätesi puun ympäri? Paina poskesi puun kaarnaa vasten. Miltä se tuntuu? Puu tuoksuu. Sitä voi jopa maistaa. Tuuli suhisee puun latvassa, mutta jotkut jopa kuulevat kohinaa puun sisältä.

Puuta halaamalla halutaan usein osoittaa, kuinka tärkeä metsä ja sen arvot ovat. Ihmiset ovat modernisaation myötä erkaantuneet luonnosta. Todellisuudessahan me emme kuitenkaan eläisi täällä ilman metsiä. Tarvitsemme puita hengittääksemme - puut taas eivät meitä juurikaan kaipaa. 

Sirpa Arvonen on kirjoittanut Metsämieli -kijan. Hän opettaa näin: Verenpaine laskee jo kymmenen minuutin luontorentoutumisen jälkeen. Kaksikymmentä minuuttia ja mielialasi nousee. Tunnin kuluttua olet jo paljon tarkkaavaisempi.

Kun olet turvallisesti palannut lähimetsästä takaisin kotiin, pohdiskele hetki äsken kokemaasi. Onko olo rentoutunut? Huvittunut? Pitäisikö tämä ottaa joskus uusiksi? 

Kelle näistä antaisit halin?

Partiossa voi lasten kanssa toteuttaa seuraavan harjoituksen:
Mennään kolon läheiseen metsään ja otetaan puunhalauskisa! Kaikilla on minuutti aikaa halata niin monta puuta kuin vain kerkeää. Ajan umpeuduttua mietitään, montako puuta halasit? Montako erilaista puuta? Mitä puita? Oliko jotain puuta kivempi halata kuin toista? Lopuksi vielä pohdiskellaan, miksi puita ylipäätänsä halaillaan.



tiistai 15. syyskuuta 2015

"Kenestäkään muusta ei koskaan tunnu tältä"

Käsi ylös – kuinka moni jännittää joskus?

Ruudun tällä puolella pitäisi kai nostaa kaksikin kättä, olen nimittäin aikamoinen jännittäjä.

Mietiskelin elokuussa, mistä haluaisin kirjoitella syksyn aikana. Jotain, mistä voisi olla iltahiljentymisiin puheenaiheeksi, ja mielellään jotain, johon mahdollisimman moni voisi samaistua. No, oletan, että jännittäminen täyttää nämä kriteerit.

Otsikossa heitin ilmoille sitaatin, jonka oletan kenties pyörivän jännittäjien mielessä. Jos kuitenkin vastasitte sitä seuraavaan kysymykseen kättä nostamalla, väitän, että käsiä nousi useampi kuin juuri sinun kätesi. Niinpä, todennäköisesti myös kaverit jännittävät.


Mitä asioita sinä jännität?


Luulenpa, että jokainen tietää, miltä tuntuu kun jännittää. Ei kenties ruoka maistu ollenkaan, ja jännittävän asian ajatteleminen saattaa saada palan kurkkuun. Ennen esitelmää monen kädet hikoavat ja sydän tuntuu hakkaavan tuhatta ja sataa. Ehkä koko kroppa tuntuu tärisevän.

Kouluelämässä on monia jännittäjän painajaishetkiä: esitelmää ja ryhmätyötä toisensa perään, ehkä jokin uusi harrastus. Tai kenties aloitit uudessa koulussa kuten minä.


Miten selviät jännittävistä tilanteista?


Jos jätät asioita tekemättä sen takia, että jännität, todennäköisesti kadut myöhemmin. Elämä helpottuu pikkuhiljaa, kun sinnikkäästi uhmaat jännitystä. En väitä, että jännitys koskaan katoaisi. Jännittämistä voi oppia sietämään, sen kanssa voi oppia elämään, ja joskus siitä jopa on hyötyä.

Mielikuvilla ja omilla uskomuksilla on meihin ihmeellinen voima. Siksi kannattaa ennen esitelmää keskittyä siihen, että osaat asiasi ja vaikka käydä tilannetta mielessä läpi edellisenä iltana.


Voitte myös koota vartion oman jännityssurvival-listan.


Tsemppiä tulevaan!
Essi